Venice & Slovenia

Venetsia on yksi kauneimmista paikoista joissa olen käynyt ja joissa tulen koskaan käymään. Venetsia on ihan omaa luokkaansa oleva kaupunki ja sen todella ymmärtää vasta, kun itse on päässyt sen kokemaan. Olisi ollut aivan ihanaa olla pidempäänkin siellä, mutta ei koulumatkan takia voinut. Olimme vain vajaan vuorokauden Venetsiassa, mutta siltikin kerkesimme näkemään todella paljon nähtävyyksiä ja kokea sen ainutlaatuisen ilman ja ympäristön. Joka hetki toivoin, että Steven olisi ollut siellä mun kanssani. Monia asioita jäi tekemättä kuten gondolilla ajelu ja muita ihania nähtävyyksiä katsomatta, mutta olen siinä toivossa, että jonain päivänä pääsen sinne takaisin ja vähän pidemmäksi aikaa. 


Sunnuntai
Ensimmäisenä iltana kun saavuimme Venetsiaan menimme lentokentältä linja-autoasemalle, joka sijaitsi ihan lentokentän luona. Linja-autolla menimme lähelle hotellia ja loppu matkan kävelimme ihastellen vanhoja, mutta ihastuttavia rakennuksia sekä siltoja. Hotellilla käytiin vain viemässä laukut ja ehostamassa itseämme pitkien lentojen jälkeen ja lähdettiin kävelemään ravintolalle jota vastaanottovirkailija oli suositellut. Mulla on aina ollut tosi korkeat odotukset Italialaisen ruoan suhteen, ja täytyy myöntää, että vähän petyin kuin päästiin ravintolaan ja saatiin kaikille ruoat pöytään. Syömisen jälkeen lähdettiin katselemaan ja tutustumaan Venetsian yöhön. 









Maanantai
Seuraavana päivänä herättiin aikaisin aamupalalle ja hetken päästä valmiita tutustumaan paremmin upeaan Venetsiaan ja sen kauniisiin nähtävyyksiin. Aurinkoa ja lämpöä riitti, vaikka joulukuussa matkustettiin. Käytiin erilaisissa naamiaisliikkeissä, laukkukaupoissa ja kierreltiin pienempiä kojuja toreilla. Nähtävyyksistä käytiin katsomassa niitä kuuluisimpia paikkoja mm. Rialton silta, Pyhän Markuksen Basilika, Pyhän Markuksen tori, Ganal Grande, Dogen palatsi, Huokausten silta, Pyhän Marian kirkko ja muita upeita nähtävyyksiä. Illalla meidän pitikin jo palata hotellille hakemaan laukut ja jatkamaan matkaa juna-asemalle kohti Nova Goricaa.

Nova Gorica on suunnilleen Seinäjoen kokoinen kaupunki lähellä Italian rajaa. Juna matka kesti vähän yli tunnin Venetsiasta, Goriziaan ja sieltä oli vielä 10 minuutin taksi matka asuntolalle Nova Goricaan, Slovenian puolelle.









































Kuten kuvistakin näkee on Venetsiassa todella paljon kaikenlaisia suklaa ja herkkupuoteja joista varmasti löytyy jotain kaikille herkuttelijoille. Venetsiassa myös naamiaiset ovat iso juttu. Venetsiassa juhlitaan joka vuosi helmikuussa karnevaalia, joka on iso osa Venetsian upeaa perintöä. Mietteissä olisi joskus mennä Venetsiaan helmikuussa karnevaalien aikaan. Olisi hienoa nähdä miltä kaupunki näyttää silloin. 


Ensimmäisen yön nukuttua kaikki näytti aamulla paljon kauniimmalta kuin edellisen illan iltahämärässä. Aamulla kun sain itseni valmiiksi, menin katsomaan asuntolan käytävän ikkunasta ulos ja se näkymä. Valtava vuori edessä ja aurinko tirkistää puiden takaa. En mainannut uskoa silmiäni, että todellakin oltiin päästy sinne ja siellä nyt oltiin, opiskelemassa 2viikkoa paikallisten ammattikoulujen kanssa ja seuraamassa heidän opintojaan. Sloveniassa on hieman erilaiset käytännöt kouluissa kuin täällä Suomessa. He aloittavat opiskelemaan klo8 ja opiskelevat 2tuntia, pitävät pienen 5minuutin tauon ja jatkavat kunnes on lounas. Lounaan jälkeen he opiskelevat siihen saakka kunnes koulu loppuu mutta muuten opiskelu on aikalailla samanlaista kuin täällä kotipuolessa. 


Tiistai
Ensimmäisenä päivänä mentiin käymään koululla, jossa suurimmaksi osaksi "koulu ajasta" vietimme aikaa ja seurailimme paikallisten nuorten opintoja. Koululta lähdettiin meidän oppaan (Irenan) kanssa katselemaan nähtävyyksiä. Kävimme katsomassa Solkan sillan ja kävelemässä siellä lähellä. Solkanin sillalle menimme paikallisella linja-autolla jotka ovat maksuttomia ainoastaan Nova Gorican alueella. Palattuamme takaisin koululle, kävimme syömässä lounaan ja lähdettiin käymään Nova Gorican suurimmassa ostoskeskuksessa Qlandissa. Qlandissa on vaikka mitä ihania liikkeitä, joita suomessa ei ole ja yllätyksekseni siellä on myös ruokakauppa Spar, joita Suomessakin muistaakseni joskus on ollut. Shoppailujen jälkeen kävimme syömässä ravintolassa ja palasimme takaisin asuntolalle. 











Keskiviikko
Toisena päivänä menimme sairaanhoitajaopiskelijoiden mukaan heidän luennolleen vanhainkotiin. Mitään luennosta emme ymmärtänyt, mutta ihan kiva kokemus. Vanhainkodin jälkeen lähdimme läheiseen kylään, jossa kävimme tutustumassa pastori-runoilija Simona Gregorcica kirkkoon, jonka hän on rakentanut. Kävimme katselemassa kirkkoa ja samalla kuuntelimme, kun tulkkimme käänsi meille englanniksi mitä kaikkea hienoa Simona oli kylälle ja kyläläisille tehnyt. Hänellä oli oma runoilijanpolku, jota hän tapasi kävellä ja meidän sen päivän tehtävänä oli kävellä sama polku. Päivän päätteeksi yritimme tutustua paikallisiin opiskelijoihin ja tutuistuin muutaman opiskelijan kanssa, jonka kanssa vielä tänä päivänäkin pidämme yhteyttä. 









Torstai
Kolmantena päivänä menimme Postojnaan katsomaan upeita Postojna luolia. Jo 140 vuoden ajan Postojna luolissa on toiminut kaksi raiteinen juna, joka kuljettaa turisteja luolan sydämeen. Matkaa luolan sydämeen on 3km, joista ensimmäiset kaksi mennään junalla ja perillä ollessa kävellään kilometrin pituinen opastettu kierros. Oppaat ovat todella mukavia ja asiansa osaavia. Jos joskus olet menossa Sloveniaan, niin todella suosittelen Postojna luolassa käymistä. Luolat ovat todella kauniita. Luolassa on myös akvaario, jossa elää Human fishejä, eli Suomeksi tunnettu nimellään ( Olmi ). Human fish on ihmisen ihon värinen sokea salamanteri joka voi kasvaa 25-30senttiseksi. Nova Goricasta meni vähän päälle tunti Postojnaan linja-autolla ja se matka Slovenialaisten mielestä on todella pitkä matka koska koko Slovenian maan päästä päähän ajaa autolla n.3-4tunnissa. Meidän opas Irena kertoi meille, että jos matkaa on yli tunti niin todella harvoin työpäivän jälkeen kukaan lähtee ajamaan sitä matkaa tapaakseen vanhempiaan, koska se on todella pitkä. Nova Goricaan takaisin tullessa kävimme koululla ja sen jälkeen käytiin porukalla kahvilla läheisessä kahvilassa. Palvelu jokaisessa kahvilassa tai ravintolassa oli erittäin hyvää ja todella ystävällistä. Illalla meidän piti mennä koululle takaisin, kun oppilaat olivat järjestäneet vanhempainillan. Vanhempainillassa oppilaat esittivät tanssia, lauluja ja muutama oppilas piti puheen, jonka jälkeen vanhemmat kiertelivät eri opetuspisteissä ja tutustuivat enemmän siihen mitä oma nuori opiskelee. Irena kertoi meille, että Sloveniassa on tärkeämpää se, että äiti hyväksyy nuoren opinnot kuin taas se, että isä hyväksyisi ne. 











Perjantai
Neljäntenä päivänä lähdettiin aamulla aikaisin asuntolalta ja menimme Lipicaan katsomaan Lipizzanhevosia. En ole koskaan osannut ajatella, että hevoset ovat oikeasti hienoja ja kauniita eläimiä. Olen aina siihen hetkeen asti miettinyt, että mitä niin hienoa hevosissa oikein on? En ole koskaan ymmärtänyt sitä paitsi nyt. Ne vain ovat niin kauniita ja upeita. Kiertelimme tilalla, kävimme talleilla ja tilan omassa museossa. Lipazzanhevoset ovat säkäkorkeudeltaan n.150-160cm korkuisia ja nykyisin yleensä ne ovat väriltään lähes kimoja, eli valkoisia. Lipicasta lähdettyämme kävimme matkan varrella olevalla linnakkella, joka oli ison mäen päällä ja sieltä oli todella kauniit näkymät alla oleviin pieniin kyliin. Olisi ollut ihanaa mennä sisälle katsomaan millaista siellä on, mutta valitettavasti saimme kiertää vain ulkopuolella. Illalla päästiin viettämään vähän enemmän omaa aikaa, koska oli perjantai ilta ja päästiin kunnolla käymään kaupungilla. Kävimme ravintola Marco O'Polossa syömässä ja sen jälkeen mentiin istumaan iltaa paikalliseen nettikahvilaan. 
























Lauantai
Viidentenä päivänä saimme nukkua pidempään. Muut lähti käymään toisessa ostoskeskuksessa lähellä meidän asuntolaamme ja minä ja yksi toinen jäimme asuntolalle ottamaan rennosti ja lepäämään. Olisin halunnut mennä toisten mukaan, mutta olin niin väsynyt ja jalkoihin sattui todella paljon. En ole varmaan koskaan kävellyt niin paljoa viikon sisällä, kuin mitä tällä viikolla. Päivämmällä, kun muut tulivat ostoskeskukselta takaisin, lähdimme yhden toisen tytön kanssa käymään Nova Gorican keskustassa kaupassa ja Qlandissa jäätelöllä. Kävin hakemassa DM:stä itselleni muutaman hiusvärin ja ajattelin, että olisin värjännyt hiukseni kokonaan takaisin blondiksi, mutta päätin kokeilla, että miltä näyttäisi jos pelkät latvat värjäisi ja ihan kivat niistä tulikin. 








Sunnuntai
Kuudentena päivänä pysyimme melkein koko päivän asuntolalla ja lepäilimme, mutta illalla ne ketkä halusivat lähtivät käymään läheisessä luostarissa. Minä ja muutama muu meidän porukasta lähtivät käymään luostarilla ja loput jäivät asuntolalle. Kirkko oli todella kaunis ulkoa ja sisältä ja ulkona, kirkon edessä oli todella kauniit maisemat muualle Nova Goricaan ja Italian puolelle. 













Maanantai
Seitsemäntenä päivänä menimme koululle tutustumaan paremmin opiskelijoihin, heidän opintoihinsa ja seuraamaan heidän opiskelua. Kävimme kolmessa vai neljässä eri luokassa ja viimeisellä tunnilla pääsimme kokeilemaan nettisivujen ohjelmointia. Pojat, kenen seurassa olin, osasit hyvin ohjelmoinnin ja antoivat minunkin kokeilla. Ohjelmointi näyttää paljon vaikeammalta kuin mitä se oikeasti on, mutta ei se todellakaan helppoa ole sellaiselle ketä ei ole koskaan ohjelmoinut mitään. Koulupäivän jälkeen lähdin muutaman muun meidän ryhmäläisen kanssa käymään Qlandissa ostamassa Stevenille tuliaisia ja itsellenikin jotain. Ostin Stevenille kunnon nahkaisen vyön ja lompakon ja itselleni ostin vain laukun. ( Joka näkyy monissa uudemmissa kuvissani ).

Tiistai
Kahdeksantena päivänä menimme koululle ja rehtori halusi näyttää meille koulun moottoripyörä museon ja kävimme tutustumassa myös logistiikkapuoleen. Saimme kokeilla omia reagointi kykyjä törmäystilanteissa ja sitä, kuinka kovalta isku tuntuu vaikka törmäisi vain 10-15km tuntinopeudella. Tutustumis kierroksen jälkeen lähdimme Irenan ja yhden opiskelijapojan opastuksella käymään House of experimentissä ja saimme kokeilla (niinkuin paikan nimikin jo kertoo) kaikenlaisia tehtäviä, testejä jne. Matkalla kun kävelimme House of experimentiin kävimme myös Italian ja Slovenian rajalla. 











Keskiviikko
Yhdeksäntenä päivänä menimme tutustumaan catering ja ravintola-alalle sekä kondiittorialalle toiseen kouluun. Autoimme opiskelijoita leipomaan pikkuleipiä ja keksejä. Tuntien lopuksi saimme maistella opiskelijoiden tekemiä herkullisia leivoksia ja jäätelöä. Tuntien välissä lounastauolla koulun rehtori toi meillekin syötävää koska keittiön kanssa ei oltu sovittu, että menemme ruokalaan muiden opiskelijoiden kanssa syömään. Tauon jälkeen menimme tutustumaan catering ja ravintola-alalle. Saimme kokeilla drinkkien tekemistä, pyötien kattailua, ruoan laittoa ja lopuksi saimme maistella niitä erittäin herkullisia ruokia. Illalla pakkailin jo tavaroita valmiiksi, että seuraavana iltana ei olisi niin iso homma.







Torstai
Kymmenentenä päivänä kävimme vielä pääkoululla tapaamassa Irenea ja saimme ajelun koulun autoalan opettajan omatekoisella sähköautolla. Aivan niin kuin koko auto ei olisi ollut edes käynnissä, kun ajelimme sillä. Se oli niin hiljainen. Koko viimeinen päivä Nova Goricassa meni kaupungilla ollessa iltaan saakka. Kävimme tutussa nettikahvilassa viimeisillä juomilla ja asuntolalle päästyä laukkua pakattaessa. Seuraavana aamuna oli todella aikainen herätys ja lähtö Ljubljanaan. 

Perjantai
Yhdentenätoista päivänä aamulla lähdimme asuntolalta aikaisin linja-autoasemalle ja sieltä Ljubljanaan. Ljubljanassa olimme hyvissä ajoin ja löysimme hotellimmekin nopeasti. Hotelli, jossa majoituimme on ennen ollut vankila. Hotellin ulko eikä sisäpuolelta uskoisi, että paikka on joskus ollut vankila. Hotelli on laitettu niin hyvin ja hienosti uuteen uskoon, että siellä oli oikeastaan mukava olla ja olihan se kiva kokemuskin. Huoneet tosin olivat todella pienet, mutta kotoisat omalla tavallaan. Kävimme chekkaamassa itsemme hotelliin ja lähdettiin kiertelemään ympäri Ljubljanaa. Melkein jokaisessa seinässä tai muurissa, mitä kaduilla näkyi oli jonkinlainen grafiitti ja se oli toisaalta todella hienon-näköistä. Kävimme katselemassa Ljubljanan linnan, tuomiokirkon, kolmoissillan, lohikäärmesillan ja lukkosillan. Ljublajana on kaunis kaupunki niin kuin Nova Goricakin, mutta kesällä ne varmasti ovat vieläkin kauniimmat kuin näin joulukuussa. Kävimme myös syömässä yhdessä ravintolassa Ljubljanassa ja olin niin onnellinen, kun sain tilata kanapastaa. Missään missä olimme olleet siihen asti syömässä ei ollut kanaa ruokalistalla. Illalla mentiin porukalla hotellin alakertaan viettämään viimeistä yhteistä iltaa ja muutamat meistä päätti lähteä katselemaan miltä Ljubljanan yöelämä näyttää. Todella paljon se minuakin houkutteli, mutta olin niin väsynyt etten millään jaksanut ja näin jälkeen päin mietittynä toki se harmittaa, mutta yritän olla ajattelematta koko asiaa. 























Lauantai
Vihdoinkin koitti aamu ja aloin laittamaan itseäni valmiiksi. Ihanaa päästä kotiin, mutta niin surullista, kun joutui lähtemään Sloveniasta. Hotelilla punnittiin laukut ja olin melkein joutua paniikkiin, kun painoraja ylittyi. En olisi millään halunnut jättää mitään hotellin pöydälle, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa. Lentokentällä punnitsin uudestaan mun laukun ja onneksi paino oli nyt alle sen maksimin. Lentoa odotellessa syötiin aamiaista ja ei mennyt kauaakaan, niin istuttiin jo koneessa kohti Muncheniä. Saksassa 3tunnin odottamisen jälkeen vihdoinkin päästiin koneeseen ja yllätyksekseni samalla lennolla Suomeen tuli meidän seurakunnan pastori ja muutama muu. He olivat olleet Ukrainassa viemässä joululahjapaketteja perheille ja lapsille sekä siunaamassa ja rukoilemassa heidän puolesta. Helsinkiin saapuessa mun olisi tehnyt mieli jäädä muutamaksi vuorokaudeksi vanhempieni luokse, mutta päätin ja halusin kuitenkin äkkiä kotiin oman kullan luokse. Junamatka Tikkurilasta Seinäjoelle tuntui kestävän ikuisuuden, mutta odottavan aika on pitkä. Olin niin innoissani, enään muutama tunti ja olisin Seinäjoella, kotona oman kullan luona! 






Harmittaa todella, kun tosiaan luulin, että oltais ystävystytty muutaman ihmisen kanssa siellä reissussa ollessa, mutta eipä pahemmin olla mitenkään yhteyksissä oltu Suomeen tulon jälkeen. Toisen kanssa ollaan sillon tällön koulussa juteltu, mutta toisen kanssa ei sanaakaan. Tuntuu vähän ikävältä, mutta kai niidenkin asioiden kuului mennä näin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti